Taivas varjele, en ole ehtinyt päivittää tänne mitään koska olen kertakaikkisen vailla vapaa-aikaa tai oikeastaan aikaa ylipäänsä. Nyt isä ja esikoinen nukkuvat päiväunia, samoin kuin uusin tulokas joten ehkä ehdin nopeasti todeta, että 17.5.2011 meille syntyi sektiolla ihana pieni poikavauva, mitat olivat 3660g ja 52,5 cm. Pää 36 cm :) Synnytys oli tällä kertaa suorastaan luksusta, ei pelkoja, ei kipua, ei epävarmuutta tai muutakaan negatiivista tunnetta. Kunhan ehdin kirjoitan tarkemman selostuksen siitä, miten sektioon päädyttiin ja miten siitä olen toipunut (hyvin) mutta nyt piti päästä vaan kertomaan maailmalle miten ihanaa on kun olemme viimein saaneet tänne tuon toisenkin rakkaan lapsemme.

Imetys sujuu tällä kertaa hyvin vaikka lapsi olikin verensokerien takia seurannassa tarkkailuosastolla kaksi ensimmäistä vuorokautta, kävin sairaalassa lypsämässä rintoja että maidontulo lähtisi käyntiin ja lähtihän se. Koska haluttiin turvata hyvät sokerit vauvalla, en saanut imettää vasta kun kolmantena päivänä ja siihen asti tankkasin poikaan luovutusmaitoa tarkkailussa tuttipullosta. Pullosta huolimatta ei vierastanut rintaa ja tuttikin oli ensimmäisestä päivästä lähtien käytössä (hoitajien ehdotuksesta), silti imetys on paljon helpompaa kuin viimeksi ja tuo pieni ankerias imaisee otteen rinnasta ennenkun ehdin edes asetella häntä hyvin imetystyynyn päälle. Osaa siis pitää puolensa! Ainoa harmi tällä hetkellä on se, että poika nukkuu päivät ja syö yöt. Herään 45- 90 minuutin välein joka yö ja unet ovat siis todella vähissä. Toivottavasti asia korjaantuu kun lähestytään sitä maagista 3kk-4kk ikää.

Nyt kone kiinni ja arjen touhuihin taas, toivotampa ennen uusia uutisia ihania hellepäiviä kaikille, erityisesti tuskaisille odottajille :)

Lisäilin tuohon allaolevaan listaan muutaman jutun lisää kun tuli mieleen. Vaikka tyttö ymmärtää puhetta tosi paljon, ei silti vielä ole sitä ensimmäistäkään sanaa kuulunut! Paitsi se kanin nimi :D Ja melkeen selkeesti ehkä sanoo pallo jos osaa kuunnella. Onko meidän muru ainoa, joka näin hitaasti opettelee puhumaan? Toisaalta, kai sekin on kielen kehittymisen kannalta tärkeää, että opettelee ymmärtämään. Jos sanon esimerkiksi, että älä ota kirjaa hyllystä, vie takaisin, niin tyttö kipittää takaisin makkariin mistä kähvelsi kirjan hyllystä ja palauttaa sinne. Tai jos sanon, että ei saa ottaa, pane ovi kiinni, niin sulkee sen oven minkä nyt oli avannutkin. Yleensä keittiöstä sen kaapin, missä maissinaksuja säilytetään! No, ajan kanssa, fyysisistä asioista mietityttää napatyrä, kuulemma se pitää leikata jos vielä tässä iässä ilmenee. Olisi kiva kuulla, jos jollakin on asiasta kokemusta? Typykkä on myös siirtynyt viimein omaan huoneeseen nukkumaan, ei aina nukahda ilman n. 20 min vahtimista itsekseen, mutta kiitettävästi ne yöt jo sujuvat. Viime yön nukkui 05.00 asti hyvin ja sitten alkoi kova huuto enkä saanut prinsessaa enää nukahtamaan pinnikseen. Nukuttiin sitten kolmeen pekkaan parisängyssä. Aamulla huomasin, että kulmahammas on puhjennut ja komeasti on esillä koko toinen reuna. Saattoi siis johtua tuosta torahampaastakin se poru :D 

Ihanaa kyllä, että kevät on VIIMEIN täällä! Tosi nopeastihan se paukahti päälle, meidän takapihan kinokset sulivat lopuksi viikossa, kun aurinko pääsi paistamaan. Innostuin laittamaan ruukkunarsisseja muutamaan paikkaan ja poistamaan jänisverkon luumupuun ympäriltä, vielä pari orvokkiruukkua ja siinä on kevät! Kesäkukat saavat odottaa sitten sinne juhannukselle, silloin meitä onkin jo neljä täällä kesän kauneutta arvostamassa :)

Mä kyllä alan olla aika KYPSÄ tähän raskauteen :S Onhan se hyvä, että kaikki on mennyt hyvin ja olen siitä kiitollinen, mutta nyt rv 34+4 SF-mitta oli jo 35 cm ja tuntuu jo NYT, että olen aivan täynnä vauvaa, tässä pitäisi vielä viisi viikkoa odottaa?! Maha painaa kaikissa muissa asennoissa paitsi seisten, ja nukkuminen on tuskaa. Välillä tuntuu, että sydänkin pettää kun rinnassa hakkaa raukka tuhatta ja sataa ja nuoruuden rytmihäiriötkin ovat palanneet. Huimaa istualteenkin ja välillä kyllä niin tekisi mieli leikata itse se vaavi ulos sieltä :P Mutta ensi viikolla menen äitiyspolille synnytyspäätöstä varten juttelemaan, päivitetäänpä silloin taas kuulumiset, josko saisin jo pikkuisen syntymäpäivänkin julkistettua!

Aurinkoista viikonloppua!

35+1

Tulipa tässä mieleen, että listaan vähän omaksi iloksi ja ehkä muidenkin iloksi asioita mitä meidän tyttö tekee ja osaa, sekä vastakohdaksi asioita mitä ei osaa. Kun tuntuu, että mitä kuuntelee ja lukee toisten äitien juttuja kehittyvät lapset niiiin eri tahtia. Kun yksi osaa kävellä, toinen vasta konttaa, mutta se konttaaja osaa puhua ja kävelijä ei pukahda sanaakaan. Ja sitten joskus kun meidän kakkosvauva on 1 v niin voin kätevästi tarkastaa, onko oppimäärä sama ;)

Lapsihan on nyt 1v 1 kk, tarkennettuna siis.

Eipä tässä tule itseasiassa sen kummempia mieleen, täytyy jatkaa listaa joskus jos tulee muuta mieleen.

Tyttö tosiaan on syönyt 11kk alkaen samaa ruokaa kuin mekin, parhaiten uppoaa... kaikki. Mutta on niitä suosikkejakin. Melko osuvasti tyttö tykkää samoista kuin mekin. Top kolmeen pääsevät äidin lasagne, kukkakaali-jauhelihagratiini ja uunilohi höyrytetyn parsakaalin ja perunoiden kera. Hampaita on vasta viisi, mutta syöminen ei silti tuota ongelmia. Sellainen 2 dl ruokaa menee kerralla, lisäksi aamulla ja illalla unimaidot (4 dl yhteensä) ja yksi hedelmäsose välipalana. Aamulla meillä syödään kaurapuuroa ja ruokajuomina vettä.

Huomenna meillä on kivaa ohjelmaa kun luvassa on serkun 5 v juhlat, mekko odottaa silitettynä ja pieni juhlija vetelee jo sikeitä eli pohjatyöt on tehty. Kävimme tänään taas koko perheen voimin uimalassa, tyttö oli taas ihan innoissaan kun pääsi läiskyttelemään vettä ja yritti sukeltaakin, mutten antanut. En yhtään muista, että osaavatko vuodenikäiset enää pidätellä hengitystä veden alla, joten en ottanut riskiä!

Nyt kutsuu pizzailta ja tietysti illan kohokohtana lottoarvonta, 7,5 miljoonaa tulisi nyt tarpeeseen, niin saataisi ostettua tuo yksi talo tuosta kuljeksimasta ennenkuin oma on myyty :)

33+1 täällä ja maha repeää...

Jösses, taas on aika kauan mennyt päivityksen välillä aikaa. Eipä silti, ei tässä toimettomana ole oltu. Meillä on taas kerran asunto myynnissä! Viime raskaushan päättyi ensin synnytykseen ja siitä viikon päästä muuttoon toiselle paikkakunnalle. Nyt olemme sentään pysymässä samalla postinumeroalueella, bongasimme aivan ihastuttavan valkotiilisen omakotitalon ihan muutaman kivenheiton päästä tästä meidän nykyisestä asunnostamme! Odottelemme nyt rauhassa, että saammeko omamme myytyä, ennenkuin tämä toinen menee alta. Myynti siis raukeaa, jos kohde ehtii sujahtaa pois markkinoilta.

Raskausrintamalta ei juurikaan uutta, paksusti voidaan. Nythän on jo rv 32+3 ja sf-mitta oli viikko sitten neuvolassa 32 cm. Jälleen kasvatetaan siis ISOA mahaa. Mikäs sen mukavampaa. Vaikea vaan hengittää kun vauvan peppu änkeää suoraan kohti rintalastaa, sanoisin että 2-3 cm on enää varaa kasvaa mahan, sitten tulee kyllä raja vastaan. Luultavasti vauva miehittää keuhkoille kuuluvan tilan sen jälkeen :S

Painoa mulle on tullut tämän raskauden aikana jo 13 kg, kun koko viime raskaudessa kasvoin vain 9,8 kg! Mutta nyt oli toki lähtöpainokin 8 kg matalampi kuin ensimmäisessä raskaudessa. Kaipa se imetys taas sulattaa ylimääräiset, viimeksi olin lähtöpainossa kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen :)

Tyttö täytti tässä helmikuussa vuoden ja sitä juhlitiin tietysti täällä kotosalla. Leivoin ihanan limetti-valkosuklaakakun ja viljalti muita herkkuja, lisänä oli kahvia ja kuoharia. Lahjaksi tuli mm. taaperokärry, pehmokirja ja vähän edistyneempiä kuvakirjoja kovassa muodossa, tennarit, vaatteita, hopeita ja sen sellaista. Tyttö ihastui kärryn lisäksi saamiinsa Espritin farkkuleggareihin, on muotitietoinen jo nyt!

Ensiaskeleet tyttö otti jo tammikuussa 11 kk iässä, 1 v juhlissa käveli jo kuin vanha tekijä. Nyt onkin helppoa (riippuu toki mitä helppo tarkoittaa kellekin) hoitaa tyttöä kun ei tarvitse nostella tämän tynnyrimahan kanssa jatkuvasti vaan rakas kipittää omin jaloin. Kunhan vaan aina tottelisi! Mies on edelleen koulutuksessa, sai nyt työharjoitteluun kaksi työvuoroa putkeen joista ensimmäinen 5.17 - 17.14 ja toinen 3.57 - 11.30! Siitä se lähtee! Meikäläinen ei todellakaan ole mikään vuorotyöntekijä, joten multa jäisi nuo rundit ajelematta, mutta mies tykkää.

Odotettavissa lähiviikkoina; asunnon puunaamista, kevään odotusta, mahan kasvatusta... Huhtikuussa mulla on äitipolilla lääkäri, missä suunnitellaan synnytystapaa, olen käynyt pelkopolilla juttelemassa synnytysasioita, mutta kirjoitan niistä sitten myöhemmin kun asiat ovat selkeytyneet ja päätetty!

Mukavaa keväänodotusta kaikille!

Ihanko totta mä saan jopa kaksi kirjoitusta tältä kuulta aikaiseksi! Siltä vähän näyttää. Nyt on hyvä hetki taas miettiä omia kun tyttö nukkuu. Hyvä kun nukkuukin koska on taas tänään ollut ihan ihme kiukkupussi! Eilen ehdin jo kehua miehelle miten hauska päivä meillä oli ja tyttökin oli kuin pieni enkeli :) Eihän sitä vauvatkaan jaksa joka päivä hymyillä, mutta olin taas ehtinyt tuudittautumaan siihen ajatukseen, että tästä tulee helppo viikko. Saapa nähdä mitä unet tekevät, jospa nollaisi kiukutusta vähän? Voi johtua noista hampaistakin, raukalla on molemmat etualahampaat nyt samassa pituudessa, toinen puhkesi vasta pari viikkoa sitten, mutta on kuronut jo kiinni tuota jouluaattona puhjenneen etumatkaa.

Sitten siihen rakenneultraan! Sehän oli tosiaan viime viikolla ja kaikki on hyvin. Meille tullee terve POIKA! Mä arvelin, että tyttö sieltä tulee, mutta eipä nämä arvelut ikinä mihinkään tieteelliseen arvioon pohjaa, joten en nyt niin kovin yllättynyt ollut. Aika hassu ajatus tuo pieni poikanen, itse on vaan niin tottunut siihen, että vauvat on tyttöjä ;) Kun olin ensihämmennyksestä toipunut panin heti tilaten pienen vihreän neuletakin ja muutaman sinisen bodyn. Onneksi tytön garderobissa on paljon pojallekin sopivia vaatteita ja värejä kuten harmaata, keltaista, vihreää, valkoista jne. Nyt on ajatukset aika tiiviisti jo vauvassa, mietin sitä minkä näköinen tenava meille tulee, onko tukkaa, onko mun vihreät silmät vai periikö vauva isänsä ruskeat kuten esikoinen on perinyt. Ainoa asia mikä mua mietityttää on se, että melkeimpä kaikkien kavereiden poikavauvat ovat olleet "hankalia" tapauksia eli maitoallergiaa, suolisto-ongelmia, ihottumaa, refluksia... ja tytöt sen sijaan olleet terveitä kuin pienet pukit :0 Kai ne pojat kehittyvät hitaammin, vai lieneekö vain sattumaa? Mutta jos tulee "hankala! vauva, niin hyvä että hän on meidän kakkonen eikä ensimmäinen. Tuntuu kyllä aika luksukselta odottaa vauvaa kun tietää jo oikeasti ns. kaiken vauvan hoidosta eikä ole sitten ihan hoomoilasena, että ai tätäkö tää on kun se pieni nyytti itkee yöt. Väliaikaista se sekin on :)

Muuten meille kuuluu ihan normaalia. Menin täyttämään 30 vuotta tuossa männäviikolla, joten nyt olen jo Aikuinen Odottaja. Ehkä se lisää uskottavuutta, ehkä ei. Ainakaan en huomannut, että naama olisi yhtään erilaisen näköinen aamulla ollut, kun vuodet oli täytetty. Ehkä hieman leveämpi, sen verran hyvät mätöt onnistuin tekemään juhliin. Hieman kauhunsekaisin aatoksin odotan ensi viikon neuvolaa! Mullahan on painoa jo nyt +10 kg kun viime raskaudessa oli yhteensä +9 kg vaikka mentiin viikolle 41+0 asti. Aloituspaino tosin oli 8 kg alempi kuin ensimmäisessä raskaudessa, joten nähtävästi se keräytyy heti takaisin. Läski taitaa olla ikuista.

Nyt on 22+4

Uusi vuosi ja uudet asiat ovat täällä, ensimmäisenä tulee mieleen, että tänä vuonna meille syntyy toinen vauva. Jei! Isosisko on kasvanut sellaisin harppauksin isommaksi, että alan jo olla vakuuttunut siitä että lisää pikkuväkeä kaivataan taloon. Tyttö painoi 10kk neuvolassa 10,5 kg ja pituutta oli 77,5 cm. Jouluaattona saimme myös ihmeeksemme ihastella tytön ensimmäistä hammasta! Hänhän on pitänyt meitä jännityksessä pihtaamalla hampaan puhkeamista tuohon ikään asti. Jouluaaton aamuna tunsin sormien alla jotain terävää ja sieltähän se pieni helmihammas pilkisti. Nyt näyttää jo, että toista pukkaa vierestä ja tarkempi tutkimus paljasti, että kaikki alaosan hampaat kuultavat jo ikenen alla. Hammaslääkärissä hoitaja kyllä varoitti, että kun hampaat puhkeavat ns. kypsässä iässä, saattavat ne ilmestyä hyvinkin pikaisessa rytmissä. Sepä hauskaa! [huomaa ironia]. Tyttö on ottanut hampaiden tulon suht lunkisti, mutta on selvästi kiukkuisempi aina välillä. Kimpaantuu pienestäkin vastoinkäymisestä ja on välillä lähes hassua katseltavaa, kun riuhtoo vaatteitaan ja parkuu! Taidotkin karttuvat niin, että päätä huimaa. Vastahan hän oli 9kk vanha kun nousi seisomaan (marraskuun lopulla) ja nyt seisoo jo hetken ilman tukeakin. Kävelee ja lähes juoksee, kun pitää käsistä kiinni. Lasken sen varaan, että vuosipäivänään hän jo kävelee itse, ainakin muutaman metrin!

Rakenneultra häämöttää ensi viikon puolivälin tiimoilla, ai mikä jännitys! Pakko myöntää, että odotan sitä sukupuolta eniten. Koska vauva liikkuu reippahasti, en osaa pelätä mitään lääketieteellisiä ongelmia, mutta tokihan se on kuitenkin päällimmäisenä mielessä kun laverille kellahtaa, että onhan kaikki OK! Liialliseen kevytmielisyyteen (jos sitä sanaa voi tässä yhteydessä käyttää) en sentään pysty!

Kiva jos muidenkin mukelot olivat pitäneet edellisen postauksen reseptistä. Tein sitä uuden annoksen, lisäsin lorauksen kuohukermaa kiehumisen loppuminuuteilla ja siitä tuli tietysti vieläkin parempaa! Alan näin opettamaan lasta pikkuhiljaa kotiruokien makuun, niissä kun meillä ainakin on usein kermaa tai jotain vastaavaa ;) Olen itseasiassa ytrittänyt nyt olla vähähiilarisella ruokavaliolla, joten kerma on menun yksi kulmakivistä. Alas menee lohta, kermakastikkeita, juustoja, höyrytettyjä vihanneksia, salaattia, munakkaita, pekonia...nam. Mutta valitettavasti tekee mieli myös herkkuja, taitaa olla vähän vaikeempaa pysytellä ilman sokeria näin odotusaikana. Tai ainakin mulle se on hankalaa :)

Huomena suuntaamme kohti lapsiperhebaabelintornia eli Ikeaa, osaapahan arvostaa kodin rauhaa taas enemmän jos selviää siitä reissusta järjissään. Ei meidän piltti ole mikään vaikea seurapiirilapsi, mutta se reissaaminen ja jonottaminen on aina hiukkasen mutkikkaampaa kun on ihana kolmas pyörä matkassa!

Mukavaa uutta vuotta kaikille! Niille jotka tähyilevät raskaustestien viivoja näkyväksi toivotan erityisesti hedelmällistä uutta vuotta!

Ainiin, tänään on 21+0.

Nyt alkaa olla jo todella tuhti ja siis sopivasti jouluinen olo, katsoin että viikkoja on kasassa jo 18+5! Miten tämä kakkosraskaus on näin edennyt, ihan omassa rauhassaan? Hyvähän se tietysti on, mutta voiko vauva todella kasvaa vatsassa ilman jatkuvaa pohdintaa hänen olostaan ja voinnistaan? Ilmeisesti! Jännä juttu tämä luonto. Onko joku muu muuten havainnut samaa "ongelmaa", että kun on maha täynnä ruokaa niin vauvan liikkeet eivät tunnu? Huomasin saman jo ekassa raskaudessa. Voiko olla niin, että kun äidin pötsi on repeämispisteessä ja pizzaa on lähes kurkussa asti, kuorruttuu sikiökin pehmeään hiilihydraattimössöön, eikä saa ääntään kuuluviin? Näin se on nähtävä. Mahavauvan liikkeet siis tuntuvat jo mukavasti, vaikka istukka limppuileekin etuseinässä. Erityisesti vauva liikkuu illalla kun nukutan isosiskoaan. Varmaan yrittää tuuppia sieltä itseään esille, että suu kiinni diiva, täällä nukutaan jo...

Olen tehnyt tälle ylihuomenna 10kk täyttävälle hunajapallerolle itse suurimman osan ruuista, reissussa on eväänä kaupan purkkeja ihan käytännön syistä. Ja toki hedelmäsoseet ovat kaupan valikoimasta myös. Keksin tässä pari viikkoa sitten hyvän ja raikkaan pastan vauvalle, joka osaa jo syödä kokkareita ja on tottunut makujen sinfoniaan ja mausteisiin. Kannattaa kokeilla, jos on kyllästynyt peruna/bataatti-liistereihin.

Vauvan parempi vihannes-kanapasta

Pataan vaan kaikki ainekset paloiteltuina, paitsi pasta, keitä ensin n. 20 minuuttia, että porkkanat pehmenevät (kannattaa siivuttaa pieniksi paloiksi) ja lisää sitten pasta ja keitä vielä n. 8 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella ja vedä joko sileäksi hankalammalle syöjälle tai jätä kunnon kokkareita isommalle vauvalle. Meillä ainakin vauva syö tätä miten paljon vain!

Joulua vietämme vanhempieni luona täällä kotikaupungissa, meidän tyttö onkin aaton ainoa lapsi/vauva, joulupäivänä tupaan tupsahtaakin sitten kolme kappaletta serkkuja, alle 4,5 v kaikki.

Eipä tässä sitten jää muuta sanottavaksi kuin hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille sekä paksuja päiviä! Tammikuussa on rakenneultra, joten palajan asiaan viimeistään silloin.

Olen otettu, että joku edelleen lukee blogia, ja vieläpä toivoo kuulumisiamme! Tämä on varmaan ensimmäisenä listalla asioista, joita ei muista ikinä tehdä, mutta tärkeää se on itsellekin päivittää jonnekin fiiliksiä, niin muistaa sitten jälkikäteen että miten se nyt oli. Kun ns. oikeaa päiväkirjaa en kirjoita.

Vauva on nyt jo 9 kk vanha ja taidot karttuvat kohisten! Tyttö nousee pystyyn aina ja jokapaikassa, pinnasängyssä on ilmeisesti hauskinta hillua, parhaimmillaan on huijannut mua parikymmentä minuuttia, että nukkuu, kun tosiasiassa kiertää kehää pinniksessä. Kerrankin kakat housussa. Olen tosi iloinen tietysti siitä että tyttö kasvaa, mutta saa kyllä olla silmät selässä jatkuvasti, ettei mitään satu. Ja silti sattuu aina välillä! Jotenkin olen kyllä saanut opetettua tuohon pikkupäähän sanan EI ja tyttö uskookin sitä, kun kiljun EITÄ vaikkapa silloin kun on liimaamassa pikku käsiään esimerkiksi TV- ruutuun. Katsoo vaan harmissaan, että ai eikö nytkään... Lelut eivät enää kiinnosta (siis ne vauvalelut) vaan mukavampi olisi tutkia kaukosäätimiä ja äidin puhelinta. Keittiötarvikkeista nyt puhumattakaan! Nukkuu onneksi aika hyvin, välillä herää yöllä konttailemaan pitkin sänkyä mutta yleensä saan tainnutettua pikku tutkijan alle 15 minuutin takaisin unten maille.

Tyttö juo maitoa (korviketta) edelleen n. 800ml päivässä, onneksi kohta saa aloittaa harjoittelun hapanmaitotuotteilla. Eipä tuo korvikkeenjuonti muuten haittaa (eikä sitenkään), mutta odotan innolla että pulloruletista päästäisiin eroon, nokkamukista osaa juoda vettä, eikä sitäkään kovin paljoa yleensä. Pitelee mukia hienosti itse ja yrittää imeä, mutta ei tajua aina kallistaa mukia tarpeeksi. Äiti ei saa auttaa, siitä alkaa kova kirkuminen ja viuhdonta. Kova on päänsä, toivottavasti ei tule yhtä itsepäinen tapaus kuin vanhemmistaan (tai ainakaan isästään!). Tutti (rakas tutti) on yhä käytössä, pääasiassa vain yöllä ja päiväunilla. Päiväunissa ollaan siirtymässä yksien päikkäreiden systeemiin, tänään meni 13.00 tutimaan ja vinkui hälytyksen tuossa 14.30.

Raskausrintamalla sitten. Nyt on viikkoja kai 15+3, hassua miten on helpompaa jättää vauva vatsaan "oman onnensa nojaan" helpommin, nyt kun on a) raskaus nro 2 ja b) aika on kortilla. Ei ole vain aikaa lojua ja pohtia kohdun kasvuja ja muuta. Toki iltaisin silittelen mahaa kuten kunnon odottaja ainakin ja mietin, että mitä sieltä tulee. En usko että pystyn odottamaan rakenneultraa, ehkä on pakko mennä yksityiselle sitä ennen tutkimaan pientä myyrää. On se aina niin kivaa ja hei, jos on 2-3 kertaa raskaana elämässään, niin paljonko haittaa sitten myöhemmin, että tuhlasi muutaman satasen ultratutkimuksiin. Ei niitä rahoja hautaan mukaan saa kuitenkaan. Np-ultrassa siis kaikki oli hyvin ja vauva vastasi viikkoja, mitä mitattiin siinä varhaisultrassa. Menkkoja kun ei ole ollut sitten toukokuun 2009 :)

Aijaijai, nyt on syytä lopettaa, tyttö istuu hoitokassi sylissä lattialla ja riuhtoo peppupyyhkeitä rasiasta, yksi on jo suussa :D Tätä tämä arki on, siis pelkkää arjen komiikkaa!

Voi hyvänen aika. Niin se vaan kirjoittaminen unohtuu, kun on muuta mielessä. Nopea päivitys siitä, mitä on 8.7. - 27.10. välisenä aikana tapahtunut; (noin pääpiirteittäin)

* vauva painaa jo melkein 10 kg eli tarkemmin 9,88 kg ja on 75 cm pitkä (+2 käyrää hipoo)

* vauva on siis jo 8kk vanha!

* menin naimisiin

* olen raskaana... taas!

Laskettu aika on 20.5.2011, epeleille tullee siis 1v 3kk ikäeroa, mikä tällä hetkellä tuntuu mukavalta, saapa toinen kaverin ihan omasta takaa! Np-ultrassakaan ei olla vielä oltu, joten en sen enempää tuulettele asiaa, mutta 7+5 viikoilla ultrassa killui oikein hyvävointinen pieni alkio, joten toistaiseksi kaikki hyvin!

Mun tyyliin sopien tämä oli tietysti yllätysvauva, eli menkat eivät olleet alkaneet vielä imetyksen jälkeen. Mietin miksi ei tee mieli edes lihaisaa, kauan haudutettua pasta bolognesea, joten tein testin ja se oli tietysti positiivinen! Silloin oli viikkoja kasassa vissiin 6+0. Joten, jos aprikoit, voiko raskaaksi tulla ilman menkkoja, niin kyllä voi. Silloin on kyseessä tuurilaukaus kohti ensimmäistä ovulaatiota. Ja siitä se ihana vauvanodotus taas alkaa <3

Vauvamöhö on ehtinyt kasvaa kesähelteillä jo aivan uusille kehitysasteille, olen vaan ollut niin kiireinen (eli laiska), että blogi on jäänyt huomiotta vaille. Tosin olen sitä mieltä, että äidin velvollisuus on etupäässä lastaan kohtaa, ei sosiaalista mediaa. Mutta nyt pieni sokeritoukkanen vetelee hirsiä (naksautin varmaan tajun kankaalle kun päänsä osui mun suuhun kun heilui sylissä), joten mikäs tässä on surffatessa ja kirjoitellessa. Hikikään ei ehkä valu näppikselle, kun sain aikaiseksi oikein pukea paidan päälle!

Niin, neuvolassa 4kk etapilla todettiin, että painoa on 6,985 g ja pituutta 64,5 cm! Olin todella huojentunut tästä kehityksestä, painoa oli +1kg viime kertaan verrattuna ja pituutta lisää vain +2 cm. Viimeksi nämä suhteet olivat +800 g ja 4 cm. Eli tyttö alkaa saada lihaa ja läskiä luiden ympärille, jihaa! Olemme aloittaneet myös soseiden tyrkytyksen. Jos olisin imettänyt täysillä eli täysimettänyt, en varmaan olisi aloittanut soseita, mutta kun sitä korviketta kuitenkin menee joka päivä niin whattahell. Tytön suosikki on bataatti, josta äitikin tykkää. Lisäksi menee hyvällä halulla porkkanaa, kukkakaalia, mustikkaa, mangoa, aprikoosia, vadelmaa, omenaa. Eli hyvällä halulla menee ihan mitä vain! Ilmavaivoja tai muitakaan ongelmia (kuten ummetusta) ei soseista ole tullut, eli tyttö oli ilmeisen valmis jo 4kk iässä aloittamaan kiinteät. Suu auki vaan ja sinne sujahtaa. Yritän vähän vielä toppuutella, että maito olisi (ja onkin) pääasiallinen ravinnonlähde, vaikka neuvolatäti sanoi, että saa antaa niin paljon kuin syö. Tuo söisi varmaan litran kerralla, jos vain antaisi. Tulee äitiinsä. Ja isäänsä se vasta tuleekin!

Mies on mulla täällä kotona nyt, kun tekee taas vuorotyötä ja on nyt vaihteeksi viisi päivää putkeen vapaalla. Tosi kivaa! Hengaillaan maauimalassa ja pihalla ja hoidetaan vauvaa yhdessä. On niin ihanaa, kun typykkä osaa jo istua nätisti sylissä (siis tuettuna), tutkia leluja käsissään ja tarttua kiinni tukevasti äidin käsiin, hiuksiin, vaatteisiin... eilen muru yhtäkkiä kääntyi selinmakuulta vauhdilla kyljelleen ja siitä suoraan masulleen! Ilme oli kyllä mainio, silmissä loisti oppimisen ilo eikä turhautumisesta ollut merkkiäkään, vaikka toinen käsivarsi jää vielä masullekäännyttäessä alle. Jos vauvaa tuuppaa kevyesti vielä eteenpäin saa usein napattua käsivartensa alta pois. Ennustan, että kahden viikon päästä osaa rullailla selältä masulleen ihan itse. Nyt ei siis voi jättää enää edes sohvalle köllimään ilman valvovaa silmää, sen verran rasvattu salama tuo jo on. Eräänä päivänä meikkasin vessassa ja vauva oli pinnasängyssä leikkimässä Brion musiikkipupulla. Kuului kirvesmiesmäistä ähinää ja kun säntäsin katsomaan, oli tyttö kyljelleen pinnasängyn reunan vieressä ja "kiipesi" vaaka-tasossa pitkin reunaa. Eihän hän paljoa siinä eteenpäin päässyt, mutta näytti kuin joku hyvin pieni ja heiveröinen ihminen kiipeäisi rappuja hitaasti ylöspäin! Odotettavissa paljon hassuja näkyjä lähitulevaisuudessa.

Mukavaa ja helteistä kesänjatkoa, erityisesti odottaville äideille 30rv+. Voin vain kuvitella...hikihiki lääh lääh!