Taivas varjele, en ole ehtinyt päivittää tänne mitään koska olen kertakaikkisen vailla vapaa-aikaa tai oikeastaan aikaa ylipäänsä. Nyt isä ja esikoinen nukkuvat päiväunia, samoin kuin uusin tulokas joten ehkä ehdin nopeasti todeta, että 17.5.2011 meille syntyi sektiolla ihana pieni poikavauva, mitat olivat 3660g ja 52,5 cm. Pää 36 cm :) Synnytys oli tällä kertaa suorastaan luksusta, ei pelkoja, ei kipua, ei epävarmuutta tai muutakaan negatiivista tunnetta. Kunhan ehdin kirjoitan tarkemman selostuksen siitä, miten sektioon päädyttiin ja miten siitä olen toipunut (hyvin) mutta nyt piti päästä vaan kertomaan maailmalle miten ihanaa on kun olemme viimein saaneet tänne tuon toisenkin rakkaan lapsemme.

Imetys sujuu tällä kertaa hyvin vaikka lapsi olikin verensokerien takia seurannassa tarkkailuosastolla kaksi ensimmäistä vuorokautta, kävin sairaalassa lypsämässä rintoja että maidontulo lähtisi käyntiin ja lähtihän se. Koska haluttiin turvata hyvät sokerit vauvalla, en saanut imettää vasta kun kolmantena päivänä ja siihen asti tankkasin poikaan luovutusmaitoa tarkkailussa tuttipullosta. Pullosta huolimatta ei vierastanut rintaa ja tuttikin oli ensimmäisestä päivästä lähtien käytössä (hoitajien ehdotuksesta), silti imetys on paljon helpompaa kuin viimeksi ja tuo pieni ankerias imaisee otteen rinnasta ennenkun ehdin edes asetella häntä hyvin imetystyynyn päälle. Osaa siis pitää puolensa! Ainoa harmi tällä hetkellä on se, että poika nukkuu päivät ja syö yöt. Herään 45- 90 minuutin välein joka yö ja unet ovat siis todella vähissä. Toivottavasti asia korjaantuu kun lähestytään sitä maagista 3kk-4kk ikää.

Nyt kone kiinni ja arjen touhuihin taas, toivotampa ennen uusia uutisia ihania hellepäiviä kaikille, erityisesti tuskaisille odottajille :)

Lisäilin tuohon allaolevaan listaan muutaman jutun lisää kun tuli mieleen. Vaikka tyttö ymmärtää puhetta tosi paljon, ei silti vielä ole sitä ensimmäistäkään sanaa kuulunut! Paitsi se kanin nimi :D Ja melkeen selkeesti ehkä sanoo pallo jos osaa kuunnella. Onko meidän muru ainoa, joka näin hitaasti opettelee puhumaan? Toisaalta, kai sekin on kielen kehittymisen kannalta tärkeää, että opettelee ymmärtämään. Jos sanon esimerkiksi, että älä ota kirjaa hyllystä, vie takaisin, niin tyttö kipittää takaisin makkariin mistä kähvelsi kirjan hyllystä ja palauttaa sinne. Tai jos sanon, että ei saa ottaa, pane ovi kiinni, niin sulkee sen oven minkä nyt oli avannutkin. Yleensä keittiöstä sen kaapin, missä maissinaksuja säilytetään! No, ajan kanssa, fyysisistä asioista mietityttää napatyrä, kuulemma se pitää leikata jos vielä tässä iässä ilmenee. Olisi kiva kuulla, jos jollakin on asiasta kokemusta? Typykkä on myös siirtynyt viimein omaan huoneeseen nukkumaan, ei aina nukahda ilman n. 20 min vahtimista itsekseen, mutta kiitettävästi ne yöt jo sujuvat. Viime yön nukkui 05.00 asti hyvin ja sitten alkoi kova huuto enkä saanut prinsessaa enää nukahtamaan pinnikseen. Nukuttiin sitten kolmeen pekkaan parisängyssä. Aamulla huomasin, että kulmahammas on puhjennut ja komeasti on esillä koko toinen reuna. Saattoi siis johtua tuosta torahampaastakin se poru :D 

Ihanaa kyllä, että kevät on VIIMEIN täällä! Tosi nopeastihan se paukahti päälle, meidän takapihan kinokset sulivat lopuksi viikossa, kun aurinko pääsi paistamaan. Innostuin laittamaan ruukkunarsisseja muutamaan paikkaan ja poistamaan jänisverkon luumupuun ympäriltä, vielä pari orvokkiruukkua ja siinä on kevät! Kesäkukat saavat odottaa sitten sinne juhannukselle, silloin meitä onkin jo neljä täällä kesän kauneutta arvostamassa :)

Mä kyllä alan olla aika KYPSÄ tähän raskauteen :S Onhan se hyvä, että kaikki on mennyt hyvin ja olen siitä kiitollinen, mutta nyt rv 34+4 SF-mitta oli jo 35 cm ja tuntuu jo NYT, että olen aivan täynnä vauvaa, tässä pitäisi vielä viisi viikkoa odottaa?! Maha painaa kaikissa muissa asennoissa paitsi seisten, ja nukkuminen on tuskaa. Välillä tuntuu, että sydänkin pettää kun rinnassa hakkaa raukka tuhatta ja sataa ja nuoruuden rytmihäiriötkin ovat palanneet. Huimaa istualteenkin ja välillä kyllä niin tekisi mieli leikata itse se vaavi ulos sieltä :P Mutta ensi viikolla menen äitiyspolille synnytyspäätöstä varten juttelemaan, päivitetäänpä silloin taas kuulumiset, josko saisin jo pikkuisen syntymäpäivänkin julkistettua!

Aurinkoista viikonloppua!

35+1

Tulipa tässä mieleen, että listaan vähän omaksi iloksi ja ehkä muidenkin iloksi asioita mitä meidän tyttö tekee ja osaa, sekä vastakohdaksi asioita mitä ei osaa. Kun tuntuu, että mitä kuuntelee ja lukee toisten äitien juttuja kehittyvät lapset niiiin eri tahtia. Kun yksi osaa kävellä, toinen vasta konttaa, mutta se konttaaja osaa puhua ja kävelijä ei pukahda sanaakaan. Ja sitten joskus kun meidän kakkosvauva on 1 v niin voin kätevästi tarkastaa, onko oppimäärä sama ;)

Lapsihan on nyt 1v 1 kk, tarkennettuna siis.

Meidän 1 v osaa:

Pissiä ja kakata pottaan (kun potalle kiikutetaan ruuan jälkeen)

Sanoa lemmikkikanin nimen

Kävellä

"Juosta" eli kipittää vauhdikkaasti

Juoda lasista läikyttämättä

Viedä esim. kirjan hyllyyn käskettäessä

Pukea pipon päähän

Kiivetä portaat alas- ja ylöspäin

Meidän 1 v ei osaa:

Sanoa äiti tai isi

Syödä lusikalla

Heittää palloa

Pussata (haahuilee vaan suu auki kohti kohdetta)

Juoda nokkamukista (juo lasista)

Juoda TARPEEKSI lasista (edelleen tuttipullon orja)

Eipä tässä tule itseasiassa sen kummempia mieleen, täytyy jatkaa listaa joskus jos tulee muuta mieleen.

Tyttö tosiaan on syönyt 11kk alkaen samaa ruokaa kuin mekin, parhaiten uppoaa... kaikki. Mutta on niitä suosikkejakin. Melko osuvasti tyttö tykkää samoista kuin mekin. Top kolmeen pääsevät äidin lasagne, kukkakaali-jauhelihagratiini ja uunilohi höyrytetyn parsakaalin ja perunoiden kera. Hampaita on vasta viisi, mutta syöminen ei silti tuota ongelmia. Sellainen 2 dl ruokaa menee kerralla, lisäksi aamulla ja illalla unimaidot (4 dl yhteensä) ja yksi hedelmäsose välipalana. Aamulla meillä syödään kaurapuuroa ja ruokajuomina vettä.

Huomenna meillä on kivaa ohjelmaa kun luvassa on serkun 5 v juhlat, mekko odottaa silitettynä ja pieni juhlija vetelee jo sikeitä eli pohjatyöt on tehty. Kävimme tänään taas koko perheen voimin uimalassa, tyttö oli taas ihan innoissaan kun pääsi läiskyttelemään vettä ja yritti sukeltaakin, mutten antanut. En yhtään muista, että osaavatko vuodenikäiset enää pidätellä hengitystä veden alla, joten en ottanut riskiä!

Nyt kutsuu pizzailta ja tietysti illan kohokohtana lottoarvonta, 7,5 miljoonaa tulisi nyt tarpeeseen, niin saataisi ostettua tuo yksi talo tuosta kuljeksimasta ennenkuin oma on myyty :)

33+1 täällä ja maha repeää...

Jösses, taas on aika kauan mennyt päivityksen välillä aikaa. Eipä silti, ei tässä toimettomana ole oltu. Meillä on taas kerran asunto myynnissä! Viime raskaushan päättyi ensin synnytykseen ja siitä viikon päästä muuttoon toiselle paikkakunnalle. Nyt olemme sentään pysymässä samalla postinumeroalueella, bongasimme aivan ihastuttavan valkotiilisen omakotitalon ihan muutaman kivenheiton päästä tästä meidän nykyisestä asunnostamme! Odottelemme nyt rauhassa, että saammeko omamme myytyä, ennenkuin tämä toinen menee alta. Myynti siis raukeaa, jos kohde ehtii sujahtaa pois markkinoilta.

Raskausrintamalta ei juurikaan uutta, paksusti voidaan. Nythän on jo rv 32+3 ja sf-mitta oli viikko sitten neuvolassa 32 cm. Jälleen kasvatetaan siis ISOA mahaa. Mikäs sen mukavampaa. Vaikea vaan hengittää kun vauvan peppu änkeää suoraan kohti rintalastaa, sanoisin että 2-3 cm on enää varaa kasvaa mahan, sitten tulee kyllä raja vastaan. Luultavasti vauva miehittää keuhkoille kuuluvan tilan sen jälkeen :S

Painoa mulle on tullut tämän raskauden aikana jo 13 kg, kun koko viime raskaudessa kasvoin vain 9,8 kg! Mutta nyt oli toki lähtöpainokin 8 kg matalampi kuin ensimmäisessä raskaudessa. Kaipa se imetys taas sulattaa ylimääräiset, viimeksi olin lähtöpainossa kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen :)

Tyttö täytti tässä helmikuussa vuoden ja sitä juhlitiin tietysti täällä kotosalla. Leivoin ihanan limetti-valkosuklaakakun ja viljalti muita herkkuja, lisänä oli kahvia ja kuoharia. Lahjaksi tuli mm. taaperokärry, pehmokirja ja vähän edistyneempiä kuvakirjoja kovassa muodossa, tennarit, vaatteita, hopeita ja sen sellaista. Tyttö ihastui kärryn lisäksi saamiinsa Espritin farkkuleggareihin, on muotitietoinen jo nyt!

Ensiaskeleet tyttö otti jo tammikuussa 11 kk iässä, 1 v juhlissa käveli jo kuin vanha tekijä. Nyt onkin helppoa (riippuu toki mitä helppo tarkoittaa kellekin) hoitaa tyttöä kun ei tarvitse nostella tämän tynnyrimahan kanssa jatkuvasti vaan rakas kipittää omin jaloin. Kunhan vaan aina tottelisi! Mies on edelleen koulutuksessa, sai nyt työharjoitteluun kaksi työvuoroa putkeen joista ensimmäinen 5.17 - 17.14 ja toinen 3.57 - 11.30! Siitä se lähtee! Meikäläinen ei todellakaan ole mikään vuorotyöntekijä, joten multa jäisi nuo rundit ajelematta, mutta mies tykkää.

Odotettavissa lähiviikkoina; asunnon puunaamista, kevään odotusta, mahan kasvatusta... Huhtikuussa mulla on äitipolilla lääkäri, missä suunnitellaan synnytystapaa, olen käynyt pelkopolilla juttelemassa synnytysasioita, mutta kirjoitan niistä sitten myöhemmin kun asiat ovat selkeytyneet ja päätetty!

Mukavaa keväänodotusta kaikille!

Ihanko totta mä saan jopa kaksi kirjoitusta tältä kuulta aikaiseksi! Siltä vähän näyttää. Nyt on hyvä hetki taas miettiä omia kun tyttö nukkuu. Hyvä kun nukkuukin koska on taas tänään ollut ihan ihme kiukkupussi! Eilen ehdin jo kehua miehelle miten hauska päivä meillä oli ja tyttökin oli kuin pieni enkeli :) Eihän sitä vauvatkaan jaksa joka päivä hymyillä, mutta olin taas ehtinyt tuudittautumaan siihen ajatukseen, että tästä tulee helppo viikko. Saapa nähdä mitä unet tekevät, jospa nollaisi kiukutusta vähän? Voi johtua noista hampaistakin, raukalla on molemmat etualahampaat nyt samassa pituudessa, toinen puhkesi vasta pari viikkoa sitten, mutta on kuronut jo kiinni tuota jouluaattona puhjenneen etumatkaa.

Sitten siihen rakenneultraan! Sehän oli tosiaan viime viikolla ja kaikki on hyvin. Meille tullee terve POIKA! Mä arvelin, että tyttö sieltä tulee, mutta eipä nämä arvelut ikinä mihinkään tieteelliseen arvioon pohjaa, joten en nyt niin kovin yllättynyt ollut. Aika hassu ajatus tuo pieni poikanen, itse on vaan niin tottunut siihen, että vauvat on tyttöjä ;) Kun olin ensihämmennyksestä toipunut panin heti tilaten pienen vihreän neuletakin ja muutaman sinisen bodyn. Onneksi tytön garderobissa on paljon pojallekin sopivia vaatteita ja värejä kuten harmaata, keltaista, vihreää, valkoista jne. Nyt on ajatukset aika tiiviisti jo vauvassa, mietin sitä minkä näköinen tenava meille tulee, onko tukkaa, onko mun vihreät silmät vai periikö vauva isänsä ruskeat kuten esikoinen on perinyt. Ainoa asia mikä mua mietityttää on se, että melkeimpä kaikkien kavereiden poikavauvat ovat olleet "hankalia" tapauksia eli maitoallergiaa, suolisto-ongelmia, ihottumaa, refluksia... ja tytöt sen sijaan olleet terveitä kuin pienet pukit :0 Kai ne pojat kehittyvät hitaammin, vai lieneekö vain sattumaa? Mutta jos tulee "hankala! vauva, niin hyvä että hän on meidän kakkonen eikä ensimmäinen. Tuntuu kyllä aika luksukselta odottaa vauvaa kun tietää jo oikeasti ns. kaiken vauvan hoidosta eikä ole sitten ihan hoomoilasena, että ai tätäkö tää on kun se pieni nyytti itkee yöt. Väliaikaista se sekin on :)

Muuten meille kuuluu ihan normaalia. Menin täyttämään 30 vuotta tuossa männäviikolla, joten nyt olen jo Aikuinen Odottaja. Ehkä se lisää uskottavuutta, ehkä ei. Ainakaan en huomannut, että naama olisi yhtään erilaisen näköinen aamulla ollut, kun vuodet oli täytetty. Ehkä hieman leveämpi, sen verran hyvät mätöt onnistuin tekemään juhliin. Hieman kauhunsekaisin aatoksin odotan ensi viikon neuvolaa! Mullahan on painoa jo nyt +10 kg kun viime raskaudessa oli yhteensä +9 kg vaikka mentiin viikolle 41+0 asti. Aloituspaino tosin oli 8 kg alempi kuin ensimmäisessä raskaudessa, joten nähtävästi se keräytyy heti takaisin. Läski taitaa olla ikuista.

Nyt on 22+4