Alan pikkuhiljaa ultrakokemuksen jälkeen ymmärtää, miten äidit ajattelevat. Luultavasti tämä on silti vasta alkua. Mietin pientä vauvanalkuamme jatkuvasti ja tiedän, ettei ole mitään mitä en tekisi sen suojelemiseksi. Nyt kun vauvanalun on nähnyt, tuntuisi aivan katastrofaaliselta menettää se. Keskenmenoja kokeneita ihmisiä alkaa ymmärtää ihan eri lailla.

Töissä vaihteeksi käytännön ongelmia. Juustokakkutarjoilu. Ei uunitettu kakku. Miten sellainen, joka aina on ensimmäisenä leikkaamassa kakkua, pystyy uskottavasti jättämään herkun väliin? Luultavasti vanha kunnon vatsatauti kelpaa tällä(kin) kertaa pelastajaksi! Dieetti jostain syystä ei ikinä toimi. Ensi kerralla sanon, että verensokerit heittelee ja lääkäri kielsi herkut.

En uskalla vieläkään tuudittautua siihen, että kaikki menee hyvin. Toki todennäköisyys, että jotain pahaa tapahtuu on pieni, mutta silti. Lääkäri sanoi, että kun syke on nähty ja 8. viikolla vastaa viikkoja niin ennuste on kyllä hyvä, että raskaus jatkuu normaalisti. Sen pidän nyt mielessä ja murehdin sitten myöhemmin, jos on murehdittavaa. Mutta toisaalta itseni tuntien, en ikinä tuudittaudu mihinkään, ennenkun näen että kaikki menee hyvin loppuun asti. Ehkä se asenne suojelee pahimmilta iskuilta!


Sen verran hötky kuitenkin olen, että perutaan se Miami matka ja lähdetään sittenkin Euroopan aurinkorannoille. Sikainfluenssa näin aikaisessa vaiheessa raskautta ei kuulosta hyvältä! Loma onneksi on kuitenkin edessä, kahden viikon päästä mökille ensin ja sitten reissuun. Ihanaa!