Jo nyt on kumma, ettei sitä mahaa saa näkyviin! Aikakin kuluu vaihteeksi taas niin hitaasti. Lueskelin huvikseni netistä kanssasisarien (yrittävien) kommentteja ja muistelin, miten kamalaa oli aina (niin, siis jopa kahden kierron ajan) odotella ensin ovista, sitten tunnustella fiiliksiä sen jälkeen ja lopuksi odottaa sitä, että pääsisi testaamaan! Luulin, että odottamisen raastavuus lakkaisi sitten kun joskus olisi raskaana, mutta mitä vielä. Ei tätä turhaan kutsuta odottamiseksi. Samaistun niin hyvin siihen Soneran mainokseen, missä se raskaana oleva nainen mittaa vyötäröään ja huokaisee että "ei voi kestää!".

Siskon vauva laukaisi ehkä pahemmanlaatuisen vauvakuumeen. Se oli niin suloinen, nukkui vaan eikä välittänyt vaikka sisaruksensa kiljuivat keuhkojensa pohjalta vieressä. Saisipa samanlaisen viilipytyn itsekin!

Mutta mitäs tässä voi tehdä kun odotella, vielä kolme viikkoa rakenneultraankin. Huomenna on omansalainen jännitysnäytelmä tiedossa, kun kerron pomolle, että olen raskaana, iik!

Niin ja Sadulle kiitokset blogipohjasta, löysin sen siis osoitteesta http://sadunpohja.vuodatus.net/. Kun saisi tämän p*rkeleen fontin toimimaan yhteisymmärryksessä, niin kaikki olisi hyvin. Se muuttuu ihan itsekseen IHAN miten sattuu, joten anteeksi vaan kaikille mahdollisille (ehkä täten entisille) lukijoille, jotka yritätte saada selvää! Kohta lentää läppäri päin Turhautumisten Muuria.

Koska en jaksa odottaa puolenvälin masukuvaan, laitetaan nyt sitten tämä melkein rv 17 kuva, siitä ei voi tietää onko mahassa vauva, vai kenties liian paljon suklaata ja muuta hyvää? Vai näkeekö joku tuossa vauvan? :)