Kotidoppler on saapunut, äänekkäiden riemunkiljahdusten saattelemana! Kokeilin laitetta tietysti heti, mutta en saanut mitään kuuluviin. Heitin vehkeen pöydälle ja totesin miehelle, että vauva on kuollut, voit heittää tuon roskiin.

Minäkö hermostunut ja hankala, päinvastoin!

No, söin sitten lounasta ja kokeilimme uudestaan, tällä kertaa mukana oli myös aimo-annos liukkaria. Jumputi-jumputi, siellähän se vauvan sydän sykki! Itseasiassa äänet ovat vasta nyt eilen kuullostaneet jumputukselta, sitä ennen sydän kuulosti siltä kun froteetossuinen mummo hiihtäisi menemään pitkin betonilattiaa eli kovin raahaavilta ja viuhuvilta minun korviini! Pääasia on siis, että vauva on edelleen elossa ja voi ilmeisen hyvin. Ainakin se jaksaa aina siirtyä välittömästi kuuntelualueen ulkopuolelle heti kun äänet saa kuuluviin.

Näin, mutta doppleri on mielestäni täydellinen jokaiselle ensikertalaiselle, joka pohtii vauvan edesottamuksia. Kerran viikossa vaikka tarkastaa, että kaikki on ok.

Liikunta mietityttää, tekisi pitkästä aikaa mieli riuhtoa kunnon painoilla ja muutenkin syksyllä saan usein kipinän rikkoa vähän rajojani, mutta ei uskalla alkaa testaamaan mikä on raskaanaolijalle liikaa. Vartalon kykyjen rajoittuneisuus jatkossa varsinkin aiheuttaa varmaan stressiä ja turhautumista. Nyt olen takertunut spinningiin hyvänä lajina nostaa sykkeitä ja saada hikeä otsalle suhteellisen turvallisesti! Usein puhutaan miten raskaus lihottaa ja laiskistaa, mutta mulla se on päinvastoin lisännyt halua olla hyvässä kunnossa ja syödä terveellisesti. Tosin äsken juuri työnsin suuhuni puolikkaan neek…suklaasuukon. No, ainakaan en juo viinaa ja mätä krapulapizzaa!

Ja viikkoja on tasan 16+0. "Enää" 24 jäljellä :-)