Siskoni sai juuri maanantaina kolmannen lapsensa ja tämä täti kurvaa tietysti heti huomenissa uusinta perheenjäsentä ihastelemaan! Kun elää sinkkukavereiden ympäröimänä (no okei, eivät ne kaikki ole sinkkuja mutteivät kotiäitejäkään) niin vauvojen lähipiiriin pääseminen ei olekaan maailman helpoin juttu! Enkä tottapuhuen välitä vieraista vauvoista sen enempää kun vieraista ihmisistä muutenkaan.

Musta tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta, että mullekin se vauva ehkä joskus tulee. Kun kerron raskaudesta sanon joko että, "Voi olla että jään äitiyslomalle tammikuussa" tai että "voi olla että meille tulee vauva". Luultavasti sen synnyttyä kerron uutista, että "meillä on ainakin nyt vähän aikaa vauva". Toivottavasti ajatus vauvasta ehtii uppoamaan ennenkun se syntyy. Siis jos se joskus syntyy.

Nyt työt nyppii taas siihen malliin, että ajatus äitiyslomasta on LIIAN hyvä. Ehkä siksi en osaa vielä edes kuvitella että breikki tulee. On se kumma, että työelämässä painaa vaan ikä, ikä ja ikä. Eikä todellakaan siihen suuntaan, että vanhoja sorrettaisiin. Nuorehkot, kuten minä, eivät saa mitään vastuuta, joudumme sen sijaan auttamaan ja tukemaan noita vanhoja naisia asiassa kun asiassa, he kun eivät osaa nykypäivän tekniikoita, eikä heitä niitä muuten huvita opetellakaan ("pelottaa intternettti"), joten tämä jatkunee siihen hamaan loppuun asti kunnes olen itse 65v ja huomaan, että asetelma on muuttunut päinvastaiseksi. Tällaista siis perjantaina!

3.5 viikkoa legendaariseen puoliväliin, silloin lienee mahakuvan paikka! Ja sitten aina 4 viikon välein, pakkohan tänne jotain kuvia on saada.