…vai helvetti? Olen verrannut mielenkiinnolla muiden odottajien (tuttujen tai tuntemattomien) ja itseni valmistautumista vauvantuloon ja huomannut yhden asian. Kaikki muut haalivat tavaraa jo viikoilla 20+, mutta meillä ei ole vielä mitään! No, okei, ostin kuvioituja harsoliinoja alesta ja lahjaksi saatu potkupuku on kaapissa plus Hulluilta Päiviltä bongattu pehmeä haalari. Mutta mitään muuta ei ole. Ei vaunuja tai sitteriä tai syöttötuolia. Mobile, sänky ja muut oheistuotteet ovat kaupassa. Mun mielestä tuntuisi vaan hassulta ostaa tavarat jo nyt. Sitten ne seisoisivat tuolla huoneessa odottamassa vauvaa ja vauvan äiti senkun hermostuisi vaan enemmän, että tule jo. Lisäksi ne vievät tilaa. Eihän se ole ongelma, jos asuu tilavassa omakotitalossa, mutta meidän city-kolmio ei ylimääräistä tavaraa hyvällä niele.

En siis mitenkään tahdo naureskella niille, ketkä säntäävät ostoksille heti kun vauva ilmoittaa tulostaan, mun persoonaan se ei vaan sovi. Olen muutenkin täsmällinen shoppaaja. Ostan tavarat nopeasti, keskitetysti ja teen päätökset ripeästi ilman turhia jahkauksia. Siksi en näe mitään estettä sille, että tavaramarkkinat saavat odottaa tammikuuhun asti. Ei pidä silti luulla, ettei mulla olisi jo mielipidettä jokaisesta ostoksesta. Vaunut tulevat olemaan mustat tai harmaat, alumiinirungolla. En voi sietää niitä ruudullisia, kukallisia, pitsitettyjä pimpula-himpulavaunuja, jotka näyttävät paitsi halvoilta myös vähän hassuilta. High-tech lookkia tänne, kiitos.

Tänään voisi sen sijaan ostaa jotain itselleen, sen kunniaksi, että painonlisäys hinaa edelleen sitä 1.8 kg – 2.0 kg väliä! Aivan mahtavaa.