Ja tästä on sitten hyvä jatkaa koska vaan 9 maanantaita enää jäljellä. Kaiken rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että nämä krapulatonta sunnuntaita seuraavat maanantait ovat kyllä aika helppoja. En siis ennen raskautta ollut aina sunnuntaina krapulassa (todellakaan, vaikka muuta varmaan voisi kuvitella), mutta kai ne pahimmat sunnuntai-maanantait ovat jääneet kirkkaimpina mieleen. Töitä ei jaksaisi kyllä yhtään, että siinä mielessä mikään ei ole muuttunut. Hitto kun väsyttääkin, miten tässä enää jaksaa kaksi kuukautta töitä?

Isänpäivä lähestyy, ehdotin miehelle, että mentäisiin syömään jonnekin ensimmäisen isänpäivän kunniaksi, mutta hän onkin töissä joten se siitä. Taidampa sitten mennä kotiin vanhempien luo ilahduttamaan omaa isääni, jos vastaanottoa on. Eli jos ovat kotona – kyllä sinne muuten saa siis mielellään tulla ;)

Tajusin äsken töissä meilata HR:ään äitiyslomaprosesseista, ei ole harmaintakaan aavistusta siitä, mitä kaikkea ja minne kaikkialle mun pitää tästä tulevasta poissaolosta informoida? Palkkatoimistoonhan asia on mennyt tiedoksi, kun KELA-hakemuksen sinne lähetin, mutta muuten en ole ollenkaan varma mitä seuraavaksi pitää tehdä. Muistan kun joskus katselin mammalomalle lähtijöiden lähtötouhuja ja mietin, että onneksi ei itse ole samassa veneessä, että sumplii oikeuksien ja tilien siirtoja toisille työntekijäille, mutta tässähän sitä ollaan! Mutta saa sitten rentoutua taas ajattelemaan vain vauvantuoksuisia asioita kun muut hommat on hoidettu.

Taisin jo mainita, että väsyttää. Tällä hetkellä haaveissa siintää viileä, pimennetty makuuhuone, missä olisi iso sänky ja paljon untuvapeittoja ja tyynyjä. Taidan muuten toteuttaa tuon fantasian illalla, kun pääsen kotiin ja nukkumaanmenoaika koittaa!