Hiljaista on pari päivää ollut, olin torstaista sunnuntaihin äidin ja isin luona eli täysihoitolassa ja olin sen verran taju kankaalla koko ajan, ettei käynyt mielessäkään esim. tietokone. Asiat mitkä kävi mielessä ja kädessäkin olivat lähempänä teemoja kuten pulla, karkki, sauna, perunamuusi, pepsi max ja tintti-kirjat. Lapsuudenkoti on näköjään parempi lähempänä kolmeakymmentä kuin kolmea vuotta? Apua, karsea ajatus olettaen, että tässä justiinsa lasta haudotaan. Minkäs teet.

Töitä on se 10 päivää jäljellä, koen lähes orgastista mielihyvää kun mietin sitä viimeistä päivää. Kulkukortti jää pöydälle, samoin kun läppäri, ja sitten: avaan oven vapauteen! Huutavia vauvoja saa tulla vaikka kolme, mutta kukaan ei pakota mua enää kello 7.00 heräämään ja kiskomaan asiallisia vaatteita ja meikkejä niskaan ja iholle, saati sitten tarvi juosta paniikissa bussiin ja olla maha kuralla jo valmiiksi siitä stressistä, mitä uusi viikko aina tuo. Äitiysloma, olen valmis. Tuli mitä tuli.

Tänään on sitten vähän jopa ehkä töitäkin stressaavampi ilta eli ANOPIN koollekutsuma illallinen. Mennään onneksi ulos syömään, eikä mihinkään Helsingin halvimpaan eli toki jo katoin netistä mitä kyseinen paikka tarjoaa, että osaan tilata kalleimmasta kymmenyksestä jotain. Hän haluaa kuulemma selvittää asioita, kun kuulemma on yleisen tiedonkulun ja mun miehen vika, että suhteemme on etäinen ja siis suomeksi sanottuna hyytävä. Hän ei siis yleensä puhu mulle mitään. Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että kyseinen rouva ei ole edelleenkään onnitellut mua tai meitä vauvasta, kysyi vaan, että oliko vahinko. Hän myös ilmoitti, että keskoset ovat siroja ja isot vauvat rumia. Mun mielestä tässä asiassa on siis aivan joku muu pielessä kun tiedonkulku. Uskaltaisin jopa väittää, että rouva on ihan itse syyllinen siihen, etten halua mennä sinne enää kylään. Muistan, että tavatessamme ensi kertaa hän kysyi multa missä olen töissä ja kun aloin vastata, hän keskeytti ja alkoi puhua vuolaasti omasta työurastaan. Kyseessä on valtionhallinnon konttoristi, eli ei mikään high level kiitäjä. Kerroinko jo, että hän myös ilmoitti jo etukäteen, ettei jaksa hoitaa lastamme, koska on juuri äsken itse hoitanut äitinä vauvaa. Siitähän ei ole kuin 21 vuotta aikaa eli ymmärränhän minä tuon, että hädintuskin on kerennyt kakka vaipassa kuivumaan! Ei siitä sen enempää, mutta tiedätte vähän millaisen lohikäärmeen kanssa olen tekemisissä. Vastaisuudessa toivottavasti vielä vähemmän kuin nyt.

Vauva-asiaa lopuksi, viikot vaihtuivat komeasti ja nyt porskutetaan jo luvuissa 30+6. Kohta alkaa jo päätä huimaamaan! Kunhan tuo lipasto on vaihdettu (saimme viallisen) niin lataan sinne kaikki siskoltani lauantaina saamat vauvanvaatteet, niitä on PALJON!