Taisin olla niin hurmiossa noista vaunuista, että unohdin ihan marista ja valittaa. Yöt ovat menneet rikki ja pilalle.

No, kolme yötä putkeen ei voi olla enää sattumaa. Ne kolme yötä on menty kello 22:00 nukkumaan, väliaikatarkastus tehty viimeistään kello 00:00 jolloin seuraavanlaisia ongelmia on havaittu:

- Levottomat jalat

- Särkevät jalat

- Melskaava vauva

Olen koko ajan toitottanut sitä, miten kivaa on, kun vauva liikkuu ahkerasti ja on se päiväsaikaan kivaa, mutta miten se ei IKINÄ nuku? Ensin alkoi hikka, kesti n. 15 minuuttia (öisen oletuskellon mukaan) ja sitten kun se taukosi, se alkoi uudelleen. Sen jälkeen vauva kaivoi jalalla mun napaa (vähän kun rannalla kaivetaan varpaalla hiekkaan reikää), potki napaa, väänsi napaa ja työnsi hanuriaan kohti mun keuhkoja niin, että hengityskin oli hankalaa. Tämä olisi ollut vielä kestettävissä, mutta sitten jalkoja alkoi särkemään ja lisäksi ne olivat todella levottomat. Jos joku on joskus kärsinyt levottomista jaloista, tietää miltä se tuntuu. Varmaan samalta kun jos heroinisti olisi vierotusoireissaan sätkimässä tai jos riivattua henkilöä yritettäisi pitää krusifiksin alla? Jokatapauksessa se on aivan perseestä ja löysin sitten itseni 1:00 aikaan venyttelemässä reisiä vessasta. Sekään ei sujunut ihan suit sait sukkelaan, koska jalkaa on aika vaikea punnata selän taakse (öö siis hanurin taakse, etureiden venytys u know) kun maha painaa tasapainoa eteenpäin. Ei auttanut. Sen jälkeen ravasin asuntoa eestaas miehen pörrösukat jalassa ja päädyin keittiöön ottamaan mysliä ja jugurttia, purjehdin siitä kuppeineni suoraan kanien huoneeseen seurustelemaan jänöjussien kanssa. Kumpikin oli aika antisosiaalisellä tuulella. Palasin sänkyyn, huokailin ja riehuin ja lähes itkin, synnytyskivut tervetuloa, mikä tahansa kipu on varmasti enemmän ookoo kun tuo sätkiminen. Jos käsissä olisi ollut moottorisaha olisin varmaan kaksi raajaa köyhempi ja Iltis täynnä karseita otsikoita. Onneksi tuo vauva tuo jonkinlaista itsesuojeluvaistoa..

Mutta hei oikeesti, miten noita öitä voi enää neljättä tai kymmenettä kestää ja mitä mä teen, että koivetkin tajuaisivat nukkua?

Pakko sanoa vielä lopuksi, että liiku vauvaseni ihan niin paljon kun haluat, meillä on nyt yhteinen vihollinen, mamman jalat.