Mähän oon uhonnut, että en edes odota mitään tuloksia ennen laskettua aikaa ja en odotakaan. Paitsi, että näen melkeen joka yö unta, että vedet tuli, supistuksia tulee tms. Viimeyönäkin näin unta, että olin jossain ihme paikassa ja maha oli tosi kipeä ja ajattelin että no nyt se lähtee. Niin miten voi olettaa, että aamulla ymmärtäisin, mikä oli totta ja mikä ei? Mutta, 3 päivää enää laskettuun aikaan, josta alan sitten vasta odottamaan oikeasti sitä syntymää. Eilinen neuvolakäynti ei vaan lupaa mitään.

Kävin siis ensimmäistä kertaa eilen siellä Femedan neuvolassa ja olihan hieman piristävämpi käynti kun tuolla mun horror-neuvolassa. Mähän en saanut sieltä millään ilvellä pariin kuukauteen hemoglobiiniakaan mitattua kun "laite on toisessa huoneessa" tms. shittiä, eli kaikenkaikkiaan ihan turha laitos. Nyt hg olikin edelleen vaan 109 ja neuvolakätilö oli huolissan, että menen aneemiseksi synnytyksen jälkeen jos en saa tuota yhtään ylemmäs tässä ennen (t)ulostusta. No, mutta laitetaampa nyt ensin ylös tutkimuksen tulokset, raskausviikkoja siis eilen 39+3

  • Verenpaine: 112/71 (laskenut)
  • Paino: ei otettu mutta mun aamuisen mittauksen mukaan laskussa 200g eli kokonaisnousu nyt 8,3 kg
  • hgb: 109
  • pissa: puhdas nega sokereille ja proteiineille
  • vauvan sykkeet/liikkeet: "täysi kymppi"
  • sf-mitta: 37 cm (nousua 2.5 cm parin viikon takaa)
  • vauvan tarjonta: RT, ei kiinnittynyt, ei laskeutunut
  • painoarvio: käsin; 4 kg

Eli nyt on sitten tosiaan niin, että vauva ei ole laskeutunut tippaakaan (minkä tiesin itsekin, maha on kuin päärynä väärinpäin) ja henki tuskin enää kulkee kun tuo vauvan perä lykkii kohti mun naamaa. Kätilö näytti (siis neuvolatäti mutta kun hän ei ole terkkari niin käytän nimeä kätilö) ultratessaan, että vauvan päästä ihan pieni suikale katoaa lantion sisään eli ei ole mitenkään suunnittelemassa ulostuloa. Vaavin pää on alhaalla (se sentään on oikein), jalat vasemmassa kyljessä ja selkä mun oikeassa kyljessä. Kätilöhän totesi jo mut nähdessään, että ai sulla on muka tiistaina laskettu aika, että et sä sillon kyllä synnytä kun noin pirtee ja hyväntuulinen olet! Kuulemma tässä vaiheessa naaman pitäisi jo muistuttaa sitä kuuluisaa norsun emätintä. Eikä mulla ole mitään ennusmerkkejäkään kun hän haastatteli: unettomat yöt, kiukkuisuus, itkuisuus, PMS oireita muistuttavia juttuja kuten turvotusta ja masennusta... joo ei. Kuvaavaa lienee sekin, että juoksin ratikan kiinni matkalla sinne kun meinasin myöhästyä eli ei tässä mikään paina minnekään. Olen juonut hulluna vademateetä ja pyörittänyt persausta jumppapallon päällä, mutta vauva hilluu masun katossa ihan tyytyväisenä.

Ainiin, kätilö myös vähän huokaili sitä, että olen yli 170cm pitkä ja sf-mitta on nyt jo 37 cm ja jätti hyvästit sille yläkäyrälle hilluen nyt käyrien tavoittamattomssa. Toivoi, ettei menisi kovasti yli koska hänen näppituntumansa mukaan se 4 kg on tosiaan lähempänä totuutta kuin se ultran 3,6 kg. Mutta saahan sieltä yliaikakontrollista sitten sen uuden arvion. Hän oli vähän sitä mieltä, että liian paljon pakotetaan isojen vauvojen synnyttäjiä alateitse yliajalla puskemaan kun kuulemma monesta tietää jo etukäteen, että ei tule mitään vaan sektioon menee. Paineli myös mun lantion läpi ja oli sitä mieltä, että nelikiloinen kyllä mahtuu mutta ei luvannut, että kovin paljon isompi enää...

Että tässä sitä odotellaan ja ilmeisesti aika turhaan. Vauvalla on kuulemma vettä ja happea useammankin vauvan tarpeiksi, eikä sillä ole mikään kiire tulla ulos. Mä oon aivan satavarma, että käynnistykseen mennään. Ja toivon kovasti, että olen niin väärässä kun vaan voi olla.

Olen vähän alkanut koteloitumaan kotiin, peruin yhdet bileet tältä päivältä ja etukäteen jo sanoin, etten jaksa mennä yhteen brunssijuttuun ensi viikonloppuna. Mullahan ei juurikaan ole yhtään odottavaa tai jo äitiintynyttä kaveria eli näitä on vaikea selittää kellekään, että miten niin en tule kun munhan KANNATTAISI nyt ulkoilla ja pörrätä kun vauva on vielä sisällä. Kai olen tarpeeksi kohtelias sitten kun en viitsi sanoa suoraan, että mua ei kiinnosta, en jaksa ja sanoinko jo että ei kiinnosta? Aion myös ilmoittaa heti kun vauva on syntynyt, että sitä EI tarvitse kysellä erikseen. Ja ei, en aio viedä vauvaa kellekään näytille ensimmäisinä viikkoina enkä halua vieraitakaan kotiin heti. Luultavasti kavereita on Suuren Ponnistuksen jälkeen jäljellä tasan nolla. Rrräyh.

Tiistaina tilannepäivitystä mahakuvan kera.