Ta-daa! En kuule erityisempää torvisoittofanfaaria vaikka laskettu aika onkin tänään. Eli mitään edistystä ei vielä ole tapahtunut. Onneksi alusta asti olen koittanut iskeä päähäni mantraa, että lasketusta ajasta ajanlasku alkaa eli nyt sitten vasta aletaan odottelemaan vauvaa. Tosissaan siis.

Lauantaista lähtien lantiossa on tuntunut jonkin verran painetta aina istuessa tai seistessä ja menkkakipumainen jomotus vaivaa päivittäin. Tai en voi sanoa, että vaivaa, koska jokainen vihlaisu tuo hymyn huulille! Öisin tulee usein pari supistusta, jotka kiristävät alapäässä ja tuntuvat siis kipeiltä, mutta muuten supistukset ovat kivuttomia, vaikkakin tuntuvia. Niitä esiintyy sitten ainakin kymmenen kappaletta päiväsaikaan, enemmänkin jos tekee jotain fyysistä. Kuten pyllistelee keittiössä keräämässä lattialle pudotettuja ruuanosia. Äiti soitti tänään, että kastemekko on valmis ja odottaa heillä käyttäjäänsä henkarissa. Kuulemma huolestuttavan leveä rinnan kohdalta. Lupasin, että vauva täyttää koko mekon ja jos oikein pulleasti kasvaa, enemmänkin.

On kuitenkin aika iskeä (toivottavasti) viimeinen mahakuva peliin, en voi sanoa, että muoto olisi pahemmin muuttunut, positiivisesti ajatteleva (minä siis) saattaa nähdä tässä pientä pisaramuotoa verrattuna viikon 35 kuvaan ja nyt rintalastan alle jää yli kämmenenlevyinen alue tyhjää ennenkun vauvan perä tuntuu, että ehkä se on laskeutunut vähän?

Nyt on siis tasan kaksi viikkoa armonaikaa oletettuun käynnistykseen, mikä vissiinkin täällä pääkaupungissa tehdään rv 42+0 ellei itse vastusta? Tuskimpa vastustaisin. Jos ihan rehellisiä ollaan, mulla ei ole mikään kiire päästä synnyttämään, sen verran se asia jännittää vielä, mutta kyllähän se nyt olisi kiva jos saisi oman kropan hoitamaan alkutyöt eikä tarvisi käynnistykseen asti mennä! Muutto paukkaa päälle sitten 4.3. eli sitä ennen vauvan olisi hyvä muuttaa mun nahkojen ulkopuolelle. Tänään miehen kanssa maaniteltiin vauvaa tulemaan ulos tässä 1,5 viikon sisällä ja ihmeteltiin sitä, miten se on tosiaan niin lähellä meitä, vaikkakin niin kaukana. Vain muutama sentti pinnan alla. Silti tavoittamattomissa.

Liukasta laskiaista kaikille, "paasto" alkaa nyt eli ehkä syön vain yhden Paula-vanukkaan tänään niiden kahden sijaan. Perinteitä on sentään kunnioitettava!