Kuten arvelinkin, ei nettiaikaa jää vauvan synnyttyä niin paljoa kuin turhautuneina odotusviikkoina! Koitan kuitenkin välillä omaksikin iloksi päivitellä vauvan kuulumisia (ja omianikin). Torstaina on ensimmäinen neuvola, joten siitä reissusta täytyy ainakin raportoida!

Oma toipuminen otti hieman takapakkia muuton takia, nostelin pahvilaatikoita ja hilluin pystyssä päivät pitkät ja sitten repeämähaava kipeytyikin ja nyt repsottaa muutamasta kohtaa hieman auki.  Ei auki-auki, mutta ei ole ollenkaan yhtä siisti kun sairaalasta kotiutuessa. Harmittaa! Pääasia tuntuu nykyisin olevan kuitenkin vauvan hyvinvointi, joten en ole jaksanut asiaa kauheasti pohtia. Ehkä tuo joskus vielä paranee. Mielelläni kuulen kokemuksia, miten toisen asteen repeämä (n. 3 cm pitkä) parani ja miten kauan kestää, että olo on normaali tai edes kivuton?

Sitten...Tässä viime lauantaina huomasin vessassa, että SIELTÄ roikkuu ulos joku pitkä suikale. Kaivelin vähän lisää (hyi!) ja ulkona roikkui jotain makkarankuoria muistuttavia roikaleita. Meinasin oksentaa. Siellä ne sairaalassa hukassa olleet kalvot nyt ilmeisesti olivat tulossa. Ihan kamalaa roikaletta. Soitin synnärille ja käskivät repiä itse irti kun kuulemma ne eivät kohdussa ole vaan emättimessä. Kiskoin vähän muttei mitään irronnut, enkai mä nyt herrajee ala repimään jotain osia kropastani irti jos en tiedä ovatko ne kiinni jossain vai ei? Tammisaaressa puhelimeen vastannut kätilö kyllä oletti, että mut olisi ultrattu lähtiessä kun kalvot olivat epätäydelliset, mutta ei kukaan sellaista ehdottanut silloin.

Soitin sitten Hämeenlinnan äitipolille päivystykseen ja käskivät tulla näytille, eihän se tosiaan emättimessä vaan ollut tulossa se kalvopala ("pala") vaan oli kohdussa asti, samoin kuin pienemmät ystävänsä mitkä on nyt kaikki poissa. Gyne poimi ne alakautta ulos, voin sanoa ettei tuntunut kivalta. Ja se vuoto lakkasi kun seinään kun kohtu saatiin tyhjäksi. Ennen tuon kaistaleen bongaamista huolestuin siis jo perjantaina, kun jälkivuoto runsastui. Netistä luin, että se on asia mistä pitää ottaa yhteyttä neuvolaan. Mutta siihenkin sain synnytyssairaalasta kommentin, että ihan normaalia. No, ei tässä tapauksessa ollut. Sain antibiootit varmuuden vuoksi, mutta en halunnut niitä syödä joten sain armahduksen, että ne voi nauttia sitten jos kuume on yli 38 C, mikä siis viittaisi kohtutulehdukseen.

Nyt kaikki on kuitenkin toistaiseksi hyvin, vauvan silmä rähmii, mikä tuntuu tosi pahalta vaikkei kai vaarallista olekaan. Masu toimii hyvin eikä ilmavaivojakaan ole kun joskus syömisen jälkeen ja ne menevät ohi kun vauvaa roikottelee käsivarsilla ja painelee kevyesti masua samalla. Tutti tytölle annettiin suuhun eilen ja tuollahan se nytkin imeä lupsuttelee sitä tyytyväisenä! Laitampa lisärapsaa vauvasta ja kehityksestä torstain neuvolan jälkeen.