Uusi ystäväni itkuhälytin valvoo vauvaa, joten mikäs tässä on taas kirjoitellessa. Aurinko paistaa ja sulattaa lupaavan näköisesti jääpuikkoja katonreunasta. Ei edes masenna, ellei vahingossa katso sääennusteita ensi viikolle. Pakkaset saisivat jo riittää! Haaveilen hiekan rapinasta vaunujen renkaissa!

Mutta eilen kävimme siis ensimmäistä kertaa neuvolassa, mikä olikin tosi mukava kokemus ja palautti mun uskon neuvolainstituutioon jälleen! Täti oli juuri sellainen kuin neuvolatädiltä odottaa; pullea ja rehevä, puhelias, iloinen ja hyvin asiantuntevan oloinen. Otti huolet vakavasti ja tosissaan kuunteli meitä. Samaa en voi sanoa Helsingin neuvolakokemuksesta. Vauvalla oli kaikki hyvin, refleksit (se kävelyttämistesti jne.) ovat kunnossa ja ainoa harmi on se, että napatyngästä on jäänyt joku nappula napaan ja jos se ei nyt kuivu pois ennen seuraavaa käyntiä täti polttaa sen laapiskynällä pois. Mutta eipä se iso asia kai ole. Toinen juttu oli hieman koteloituneelta, alkavalta kynsivallin tulehdukselta näyttävät vihreät patit parissa sormessa kynnen reunassa, mutta nekin ovat nyt eilisestä jo pienentyneet kun haudottiin kuumalla vedellä ja desinfioitiin. Eivät arista tai ole punaiset, joten eiköhän se siitä!

Vauvan statistiikkaa eiliseltä (11.3., ikää 2 vkoa 1 päivä)

  • Paino: 4090 g (+380 g kotiutumispainoon lisää)
  • Pituus: 54 cm (+2 cm syntymäpituuteen)
  • Pää: 37 cm (+2 cm syntymäkokoon)

Neuvolakorttiin on kirjattu, että "terhakka tyttö" ja tädin mukaan vaikuttaa siltä, (minkä painokin todisti) että vauva saa tarpeeksi ruokaa kun on rauhallinen ja nukkuu pitkiä pätkiä. Mutta jaksaa toisaalta olla valveillakin kauan. Pari perättäistä yötä meillä on mennyt tosi hyvin, vauva herää aina kaksi kertaa yössä, mutta useimmiten ensin kello 01-02 välillä ja sitten toisen kerran kello 04-05.30 välillä. Toissayönä meni KUUSI tuntia putkeen unta! Melkein säikähdin kun heräsin, että mitä on tapahtunut, ulkona alkaa jo olla valoisaa mutta vauva sen kun kuorsaa. Äitiinsä tullut veijari ;)

Luonne tuolla kääröllä on aivan ihana, nauran päivittäin tytön hölmöilylle. Parasta lystiä on äidille se, kun tyttö on jo vähän hermostunut ennen syöntiä ja kun kestää hetken saada rintakumi paikalleen. Silloin alkaa kova huitominen ja ähellys, kädet huitovat kuin tuulimylly ja kerran muru ehti saada käsillään otteen kumista ja viuhtoi sitä ilmassa kuin mitäkin voitonmerkkiä. Arjen komiikkaa siis riittää. Öisin parasta on kyllä nähdä tytön tyytyväinen, hymyyn pyrkivä ilme kun vaippa on kuiva ja masu täynä maitoa. Se on niin kliseistä, mutta totta, yksi hymy vauvalta palkitsee vaikka takana olisi kuinka raskas päivä. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin kovin raskastahan tämä ei noin helpon vauvan kanssa ole ollut. Raskainta on varmaan ollut se, että on viettänyt lähemmäs kaksi viikkoa kotosalla eikä ole päässyt minnekään. Eilen mieltä piristi jo se, kun pani päälle normaalit vaatteet ja meikkiä ja autoili neuvolan lisäksi vauvan kanssa postissa ja jopa kaupassa :)

Eilen saatiin samalla siis myös d-vitamiinitippamääräys, antoivat mukaan jotain Orionin merkkiä, ostin apteekista kuitenkin monien kehumia Gefilus-tippoja joissa on D3-mallista d-vitamiinia, joka kuulemma imeytyy paremmin. Ja samalla vauva saa LGG-maitohappobakteereja vastustuskykyä turvaamaan. Annoin ensin kaksi tippaa tänään aamulla, ainakaan vielä ei ole aiheuttanut itkua. Lisään huomenna annoksen kolmeen tippaan jos kaikki sujuu hyvin! Ja siitä sitten neljä ja viisi.

Vaipparintamalla olen hyljännyt jo harsot kun tuo pissii niin paljon, tilasin netistä yhteensä 12 kappaletta bumGenius 3.0 taskuvaippoja, istuvat tosi hyvin tytölle ja imukyky on hyvä. Äsken oli ihan pissainen mikroimu sisällä, mutta vaipan pinta tuntui vielä hyvältä (ei liian märältä) eikä ollut mitään läpivuotoja. Käytetiin muuton aikana kertiksiä ja ne kyllä märkänä vuosivat. Ihanaa kun vauvanpyykkiä ei tule ihan hirveästi enää, alussa meni vaatekerta miltei aina pesuun vaipanvaihdon yhteydessä.

Nyt odotellaan miestä kotiin (on vielä ensi keskiviikkoon isyyslomalla) kaupasta, sitten lohi uuniin ja iltapäivällä ulos tytön kanssa! Vaunuilu on kyllä parasta terapiaa ensiviikkojen jälkeen. Varsinkin kun oli tuota ahdistusta terveydestä ja muusta. Sain neuvolasta muuten myös lääkäriajan jo ensi viikolle, kun huolettaa tuo repeämähaavan paraneminen. Tuntuu outoa painetta kun istuu esim. vessassa ja haava repsottaa yhdestä kohtaa oudosti, siitä tihkuu myös valkoista eritettä ja eilen mulla oli taas lämpö vähän koholla joten kai se on hyvä tarkastaa.

Ainiin, ja ettei unohdu, listaan saavutuksia mitä tuo kaksiviikkoinen osaa jo tehdä.

- kääntyy selältä kyljelleen ja takaisin

- kääntyy sängyssä "pystymakuulta" vaakatasoon eli 90 astetta (ja hieroo päätään sängyn laitoihin, äiti ei ole tajunnut että laitapehmusteet pitäisi olla jo tässä vaiheessa)

- pitää päätä itse hetken ylhäällä makuuasennossa

- hymyilee (vastaa hymyyn hymyllä)

Vauvakirjan mukaan vasta 1kk ikäinen vauva (keskimäärin) osaa hymyillä, minäkin ajattelin ensin, että se on vain refleksi, mutta ei se taida kyllä olla. Eiköhän nuo ole kaikki yksilöitä. Mitä teidän mussukkanne ovat osanneet parin viikon ikäisenä?