En ole koskaan ollut erityisen musikaalinen ihminen. Lauloin kuorossa yläasteella, mutta hei, kuorossa laulavatkin juuri NE jotka eivät soolona pysty syystä tai toisesta esiintymään. Jos etsittiin vapaaehtoista vetämään joku intro biisistä yksin, koitin vain naamioitua seinämaalin väriin ja yritin kaikin keinoin välttää kuoronjohtajan pistävää katsetta... ei ole kaikista estradeille!

Nyt kuitenkin vauvan kanssa asiat ovat toisin, mitään järjellistä syytä iloiseen laulunlallatukseen ei tarvitse olla, jostain syvältä vain niitä tulee, toinen toistaan älyttömämpiä viisuja! Vauva on jostain syystä hyvin mielissään, varmaankin hänelle riittää se, että kuulee äitinsä äänen. Kaverini suositteli hakemaan kirjastosta cd:n vauvamusaa, että siitä niitä biisejä voi opetella ja laulaa niitä. Miten tylsää! Meillä raikavat äidin omakeksimät laulut, osa niistä on sovitettu sopivan monotonisiksi isänkin laulaa ilman häpeää. Eilen keksimme vauvan kanssa kaksi uutta, sopivan keväistä laulua. Toisen nimi on "vauvahyytelö" ja toisen "tuttiparaati". Tästä saa ehkä jonkinverran vihiä siitä, mihin entinen totinen ja vakava minäni on kadonnut. "Tuttiparaati" syntyi kun asettelin keittämiäni tutteja riviin paperin päälle kuivumaan. Tein niistä oikein taidokkaan värisuoran, lähes armeijamaisen kokoonpanon. "Vauvahyytelö" tehtiin varmaankin illalla väsyneenä, sillä sen luomistarinaa en pysty muistamaan. Luovuus on kyllä huipussaan, kun ei tarvitse kuluttaa päiviä töissä.

Muuten kaikki on siis hyvin, vauva nukkuu tasan kahdeksan tuntia putkeen joka yö, se simahtaa kello 21 ja herää kello 05. Vaunuissa se nukkuu noin 2-3 tuntia päiväunia päivällä, kävelemme n. 1-1,5h lenkin joka päivä. Ei ole ollut siis raskauskilot ongelmana, olen nyt neljä kiloa kevyempi kuin ennen raskautta. Vauva menee toiseen suuntaan, paino pysynee nyt nousujohtoisena kun saa n. 2dl nannia edelleen päivässä, eli sen määrää en ole joutunut nostamaan. Syökin jo useimmiten ilman rintakumia, jos on kovin täydet rinnat ei aina suostu, ainakaan istuma-asennossa. En tiedä miten tuosta korvikkeesta pääsisi eroon, mutta ei ole oikein nyt isoa stressiä siitäkään kun vauva kuitenkin enimmäkseen tissimaidolla elää.

Eipä siinä muuta kun nyt alan vääntämään valkosuklaajuustokakkua ja lohipiirakkaa vapuksi, vauva kuorsaa parvekkeella, mutta itkuhälytin surisee siihen malliin, ettei enää kovin kauaa. Onneksi isi tulee kohta töistä.

Mukavaa vappua kaikille [vauvoille]!