Olen otettu, että joku edelleen lukee blogia, ja vieläpä toivoo kuulumisiamme! Tämä on varmaan ensimmäisenä listalla asioista, joita ei muista ikinä tehdä, mutta tärkeää se on itsellekin päivittää jonnekin fiiliksiä, niin muistaa sitten jälkikäteen että miten se nyt oli. Kun ns. oikeaa päiväkirjaa en kirjoita.

Vauva on nyt jo 9 kk vanha ja taidot karttuvat kohisten! Tyttö nousee pystyyn aina ja jokapaikassa, pinnasängyssä on ilmeisesti hauskinta hillua, parhaimmillaan on huijannut mua parikymmentä minuuttia, että nukkuu, kun tosiasiassa kiertää kehää pinniksessä. Kerrankin kakat housussa. Olen tosi iloinen tietysti siitä että tyttö kasvaa, mutta saa kyllä olla silmät selässä jatkuvasti, ettei mitään satu. Ja silti sattuu aina välillä! Jotenkin olen kyllä saanut opetettua tuohon pikkupäähän sanan EI ja tyttö uskookin sitä, kun kiljun EITÄ vaikkapa silloin kun on liimaamassa pikku käsiään esimerkiksi TV- ruutuun. Katsoo vaan harmissaan, että ai eikö nytkään... Lelut eivät enää kiinnosta (siis ne vauvalelut) vaan mukavampi olisi tutkia kaukosäätimiä ja äidin puhelinta. Keittiötarvikkeista nyt puhumattakaan! Nukkuu onneksi aika hyvin, välillä herää yöllä konttailemaan pitkin sänkyä mutta yleensä saan tainnutettua pikku tutkijan alle 15 minuutin takaisin unten maille.

Tyttö juo maitoa (korviketta) edelleen n. 800ml päivässä, onneksi kohta saa aloittaa harjoittelun hapanmaitotuotteilla. Eipä tuo korvikkeenjuonti muuten haittaa (eikä sitenkään), mutta odotan innolla että pulloruletista päästäisiin eroon, nokkamukista osaa juoda vettä, eikä sitäkään kovin paljoa yleensä. Pitelee mukia hienosti itse ja yrittää imeä, mutta ei tajua aina kallistaa mukia tarpeeksi. Äiti ei saa auttaa, siitä alkaa kova kirkuminen ja viuhdonta. Kova on päänsä, toivottavasti ei tule yhtä itsepäinen tapaus kuin vanhemmistaan (tai ainakaan isästään!). Tutti (rakas tutti) on yhä käytössä, pääasiassa vain yöllä ja päiväunilla. Päiväunissa ollaan siirtymässä yksien päikkäreiden systeemiin, tänään meni 13.00 tutimaan ja vinkui hälytyksen tuossa 14.30.

Raskausrintamalla sitten. Nyt on viikkoja kai 15+3, hassua miten on helpompaa jättää vauva vatsaan "oman onnensa nojaan" helpommin, nyt kun on a) raskaus nro 2 ja b) aika on kortilla. Ei ole vain aikaa lojua ja pohtia kohdun kasvuja ja muuta. Toki iltaisin silittelen mahaa kuten kunnon odottaja ainakin ja mietin, että mitä sieltä tulee. En usko että pystyn odottamaan rakenneultraa, ehkä on pakko mennä yksityiselle sitä ennen tutkimaan pientä myyrää. On se aina niin kivaa ja hei, jos on 2-3 kertaa raskaana elämässään, niin paljonko haittaa sitten myöhemmin, että tuhlasi muutaman satasen ultratutkimuksiin. Ei niitä rahoja hautaan mukaan saa kuitenkaan. Np-ultrassa siis kaikki oli hyvin ja vauva vastasi viikkoja, mitä mitattiin siinä varhaisultrassa. Menkkoja kun ei ole ollut sitten toukokuun 2009 :)

Aijaijai, nyt on syytä lopettaa, tyttö istuu hoitokassi sylissä lattialla ja riuhtoo peppupyyhkeitä rasiasta, yksi on jo suussa :D Tätä tämä arki on, siis pelkkää arjen komiikkaa!