Miten se voi olla niin vaikeaa muille ymmärtää, että en välttämättä jaksa bilettää normaalisti? Kyse ei ole pelkästään siitä, ettei saa juoda ja siksi olisin ilonpilaaja vaan myös siitä, että mua muun muassa oksettaa, väsyttää, v*tuttaa, vatsaa särkee ja mieliala on tosiaan maassa vaikka kaikki onkin ihan hyvin. En myöskään kestä röökin hajua enkä jaksa kuitenkaan valvoa yli kello 22:00 joten miksi mun olisi pakko lähteä? Siksi, että ihmiset ei voi hyväksyä sitä, että elämä muuttuu ja prioriteetkin muuttuvat? Ennenvanhaan olisin saattanutkin lähteä ulos vaikka särkisikin paikkoja, mutta en koe enää samanlaista intoa asiaan. Kaverit varmaan ottavat sen sitten henkilökohtaisesti, että mua ei kiinnosta NIIDEN seura. Kun ei se niin ole. Mua kiinnostaa tällä hetkellä nukkuminen ja ehkä lyhyt kävely ulkona raikkaassa ilmassa.

Noniin, höyryt on päästetty ulos. Ihmettelin eilen taas, että miksi pahoinvointi katosi. Ei tehnyt mieli lihaa tms. perusyökötyksiä, mutta muuten oli oikeen hyvä olo! Tänään sitten taas oksensin aamulla heti ja sitten siitä lähtien on jyllännyt perushuono olo. Ainakin tietää, että ne oireet voi melkoisestikin vaihdella.

Vielä kaksi viikkoa lomaan, kuka jaksaa enää?