Vauva on nyt kolmen viikon pontevassa iässä ja se kaksi viikkoa kestänyt ruususen uni taitaa olla ohitse. Noin viikko sitten vauva lopetti kertakaikkiaan ne pitkät päiväunet ja nukkuu korkeintaan puoli tuntia itsekseen pinniksessä. Sitten alkaa huuto. 75% kerroista se on vaippa- tai maitoitkua, mutta sitten välillä se on vaan... huutoa! Ja lujaa tuo mesitassu huutaakin, mulla meni toisesta korvasta hetkeksi kuulo jotenkin oudoksi ja korva myös soi eilen koko illan :D Epäilin alussa noita d-vitamiinitippoja, mutta tänään vauva sai tipat kuten normaalisti ja on ollut suhteellisen hissukseen koko päivän. Nytkin on nukkunut jo melkein tunnin tyytyväisenä. Ehkä syynä tähän autuuteen on uusi vaaleanpunainen tutti, mikä haettiin äsken kärryttelyretkellä. Neuvolassa koin piston sydämessäni, kun tytöllä oli - hui kamalaa - vaaleanSININEN tutti suussa. Ja minä kun vannoin, että en tule olemaan mikään värifriikki vauvanvaatteiden kanssa. Toisaalta tytön garderobi käsittää ainakin valkoista, beigeä, vihreää, sinistä, violettia, keltaista ja sitä vaaleanpunaista. Eli ei kaikki ole kuitenkaan niin prinsessasettiä. Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen kun miehen kummit muistivat meitä ihanalla yhdistelmällä, pitsitrikoisen bodyn päällä on vaaleanpunainen mekko! Sopii koon puolesta erinomaisesti serkun 4 v synttäreille kuukauden päästä. Äiti on silti edelleen mustissa.

Olemme tällä haavaa kahdestaan kotona kun mies lähti työmatkalle kahdeksi yöksi. Ihan mukavasti ollaan pärjätty, nostan kyllä hattua yksinhuoltajille. On se ihan eri asia hoitaa vauvaa (varsinkin itkeskelevää vauvaa) kahden käsiparin voimin. Toissapäivänä ehdin pesulle vasta illalla kun vauva piti kiireisenä. Ja silloin siis mies oli vielä kotona! Tänään neiti on ollut sävyisä ja nukkuu nyt vaihteeksi yksin pinnasängyssään. Sellainen vaihekin tässä oli useamman päivän, että ei suostunut nukkumaan kun rintarepussa tai sylissä. Luultavasti mun kannattaisi lukea netistä vähän vauvojen kehityksestä. Ehkäpä tuolla on joku läheisyysvaihe nyt menossa ja miksei toisaalta olisi vielä kauankin, ei pariviikkoiselta voi paljoa itsenäisyyttä vaatia.

Mietin eilen, että jaksanko jatkaa blogia enää kun vauva on nyt saatu kotiin, mutta luulempa, että yritän ensimmäisen vuoden ajan kirjoittaa silloin tällöin. Se ensimmäinen vuosi on kuitenkin se vauva-aika ja sen jälkeen voi ajatella, että siirrytään jo seuraavalle lehdelle, mutta todennäköisesti tuo ihana on minun silmissäni pikkuvauva vielä parinkin vuoden päästä!

Ensi viikolla on taas neuvola, 25. päivä. Ainakin siitä täytyy tulla sitten taas kertomaan. Navassa oleva napukka hoidetaan silloin pois, jos ei itsestään putoa. Iik!