Mä en synnytä ikinä. Itkin miehelle eilen kaksi tuntia iloisen illan päätteeksi (siis itkin oikeesti), että mä oon maailman paskin äiti kun mun vartalo ei edes osaa tuoda vauvaa maailmaan. Jos nyt jo ottaa näin koville, niin mikähän on tilanne viikon päästä? Masiksen aiheutti neuvolakäynti eli listataampa sieltä uutisia (40+3):

• sf-mitta 39 cm eli 2 cm kasvua VIIKOSSA (on nyt reilusti yli yläkäyrän)
• verenpaine: 124/76
• paino: + 1000g viikossa (turvotusta sormissa ja jalkaterissä ainakin)
• virtsa: proteiinit ja sokeri puhdas nega
• vauvan syke: priimaluokkaa
• painoarvio: 4,2 kg
• tarjonta: RT, ei kiinnittynyt, ei laskeutunut

Niin mä aloin vaan miettimään, että mitä se vauva oikeen kelaa. Eikö se tiedä, että viikot ovat jo yli lasketun ajan? Se kelluu samoissa asemissa kun on tehnyt viimeiset kuukaudet, ei puhettakaan että pää edes hipoisi lantiota. Ultrassa kätilö näytti, miten pyöreä vauvan pää on eli se ei ole joutunut vielä mihinkään paineeseen. Mä en kestä. Tunnelma olisi nyt vielä iloisen odottava, jos vauva olisi laskeutunut lähtöasemiin ja olisi toivoa, että jokainen aamu on uusi mahdollinen syntymäaamu. Kätilö totesi, että olisi kyllä hirveen hyvä jos synnytys kohta käynnistyisi ja sovittiin tiistaiksi uusi aika, jos mitään ei ole tapahtunut hän kirjoittaa mulle lähetteen aikaistettuun yliaikaiskontrolliin ennen viikonloppua ja toivottavasti pääsen sitten sinne. Alkaa tuo kokokin hirvittää jos tuosta vielä menee 10 päivää. Kätilö kyseli toiveikkaana, että oisko mulla vaikka jotain lisääntynyttä vuotoa, limaa, vetistä vuotoa tms? No kun ei ole sitäkään, toosa on kuin beduiinin sandaali ja sellaisena näkyy pysyvän.

Sain reseptiksi välttää karkkia (ettei verensokeri ole korkeana ja kasvata turhaan vauvaa) ja harrastaa seksiä eli kun se romanttinen itkuräkä-show oli ohi pantiin toimeksi, seksi teki kyllä kohdunsuulle samanlaista tunnetta kun jos sekstailisi menkkojen aikana (jolloin tietääkseni kohdunsuu on pehmeähkö ja auki vähän?) eli panen kaiken toivoni siihen, että kohdunkaula ei olisi IHAN raaka enää. Heikot on eväät.

Sairaalakassia on täydennetty seuraavilla artikkeleilla; rintakumit, pellavalakua, luumuja, myslipatukoita, pillimehuja ja kurkkupastilleita. Sekä sniffer apteekista jos nenä olisi tukossa, joku kaveri sanoi ettei nasoliinia saa sairaalassa käyttää. Turhauttaa sekin, että kaikki on jo valmiina vauvaa varten eli jos olisi kyseessä raaka tilanne myös varustelurintamalla voisi tätä tympääntynyttä energiaa suunnata shoppailuun.

Toissapäivänä sen sijaan tilattiin hääkutsukortit, tilattu malli on oikein mieleinen, "pariovimaisesti" avautuva kortti mikä on sidottu edestä kiinni kortin ympäri kulkevalla kullanvärisellä nauhalla, kortti on valkoista paksua matskua ja teksti tulee kortin sisälle tummankultaisella painautuksella. Tosi simppeli, mutta nätti.

Disclaimerina tähän loppuun täytyy kyllä todeta, että mähän oon valmis mihin vaan kärsimykseen (henkinen ja fyysinen) jos vauva meille terveenä syntyy eli bring it on, jotenkin se yliaikaisuuden mahdollisuus stressaa mua juurikin vauvan terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Mutta minkäs teet. Odotellaan.